Aloitetaanpa päivitys jo tutuksi tulleella aiheella: ajanpuutteella. Syksy on hujahtanut melkein ohi pikakelauksella. Talo etenee, mutta kotirintamalla on kierretty samaa kehää viikosta toiseen. Päiväkotielämän mukanaan tuomat pöpöt ovat huolehtineet tehokkaasti siitä, että ylimääräista aikaa ei jää. Jokaiselle lapsiperheelle, joilla on lapsia päivähoidossa tautikierre on varmasti liiankin tuttu asia. Tiivistettynä: Mies on pyörinyt rakennuksella, yrittänyt selvitä puu-urakasta, ulkomaalauksesta ja muista eteen tulleista hommista samalla, kun minä olen koittanut pitää kotia yllä ja pinnistellä viimeisten suunnitteluhommien kanssa sairastamisesta huolimatta.
Mutta rakennus etenee tasaisella vauhdilla. Juuri listasin asioita, jotka ovat vielä tekemättä ja vähiin käyvät. Alussa lista oli loputon, kokonaisuus oli mahdoton hahmottaa. Kuka tekee mitä ja koska? Mikä meidän roolimme on missäkin kohdassa? Mitä mikäkin maksaa? Kuka? Mistä? Milloin? Nyt havahduimme yllättäen siihen että lähes kaikki päätökset on tehty, ja loput palikat vain tipahtelevat paikoilleen, kunnes talo on valmis. Meidän panoksemme pienenee koko ajan, ammattilaiset toki jatkavat työtä entiseen tapaansa.
Ennen kuin lähden tarkemmin käymään rakennusprosessia läpi, haluaisin listata muutamia projektin aikana opittuja asioita, ehkä niistä on joskus apua jollekkin sivulle eksyvälle rakentamista suunnittelevalle. Tässä siis sekalainen pläjäys, osittain itsestäänselvyyksiäkin, mutta olisin ollut onnellinen jos joku olisi niistä minua useampaan kertaan muistutellut harkintavaiheessa.
-Sunnittelu! Tämän tärkeyttä ei voi varmaan liikaa korostaa. Suunnittele, suunnittele ja suunnittele kunnes kyllästyttää. Jatka vielä senkin jälkeen. Jos et rakenna täysin avaimet käteen, matkan varrella tulee varmasti paljon asioita, joita et ole hoksannut miettiä valmiiksi. On iso helpotus, jos suurin osa niin isommista linjoista kuin nippeleistä ja nappeleistakin on suunniteltu hyvin etukäteen. Me törmäsimme suunnittelun tärkeyteen viimeksi siinä vaiheessa kun sähkömies saapui taloon. Sähkösuunnitelma toki oli tehtynä, mutta olisiko esimerkiksi lamppujen sijainteja, määriä ja tyyppejä voinut miettiä valaistusalan ammattilaisen kanssa ennen viime hetken paniikkia päätöstenteon aikaan.
-Omien voimavarojen realistinen arviointi. On totta, että varmasti selviäisit itse vaikka maalauksesta ja tapetoinnista. Suunnitteluvaihessa se tuntuu mukavalta puuhastelulta yhteistä pesää rakennettaessa. Mutta entä siinä vaiheessa, kun olet juuri saanut päätökseen talon ulkomaalauksen, puupinot odottavat pätkijää ennen talven tuloa, päätökset valokatkaisijoista roikkuvat, koti on kaaoksessa ja jonkun pitäisi vielä lenkittää koirat, hommata lapselle talvivaatteet ja tehdä ruoka. Eikä se rakentamisen ja pikkulapsiajan rasite parisuhteelle ole tuulesta temmattu juttu. Kumppanillekin pitäisi löytää aikaa aamumurahdusta enemmän ja silti jonkun on tapetoitava, jos olet sen alkuhuumassa itse suunnitellut tekeväsi.
-Tästä pääsemmekin suoraan seuraavaan asiaan: tukiverkot. Näitäkin kannattaa miettiä etukäteen ja realistisesti. Omalla kohdalla molempien sukulaiset ja iso osa ystävistä asuvat kaukana. Lähellä astuvat ystävät saattavat kohta teeskennellä kuollutta kohdattaessa, ettemme hoksaisi taas potentiaalista talkooapua.
-Osaavat ammattilaiset! Tämä tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla. Rakennusalallakin pyörii jos jonkunnäköistä säätäjää. Ei varmasti ole hukkaan heitettyä aikaa kysellä suosituksia ja tavata mahdollisten ammattilaisten kanssa ennen sopimusten tekemistä. Ihan jo talokauppiaasta lähtien projektin onnistuminen on tosi paljon kiinni siitä ketä siinä mukana on. Meillä on käynyt uskomaton tuuri: Saimme töihin ehkä maailman parhaan timpurin, jonka kanssa ajatukset menevät yksiin ja kaikki toimii. Olemme onnistuneet saamaan projektiin mukaan myös asiansa hyvin hoitavan pääsuunnittelijan/valvojan, erinomaisen keittiösuunnittelijan, meidän makumme ymmärtävän sisustusmyyjän, osaavan muurarin, ja hyvän sähkömiehen. Talomyyjänkin kanssa olimme hyvin samalla aaltopituudella suunnitteluvaiheessa. Kaikki on tähän mennessä sujunut paremmin kuin osasimme odottaakaan. Suunnitteluvaiheessa jo huomasimme hyvien tekijöiden tärkeyden, kun hankaluuksia oli niin talopakettitarjousten kuin keittiösuunnitelmien kanssa. Onneksi joukossa oli myös rautaisia ammattilaisia, ja saimme valita kenen kanssa jatkamme yhteistyötä. Ja todennäköisesti onnistuin tästäkin listasta unohtamaan jonkun, pahoittelut siitä.
-Se iänikuinen budjetti. Se ikävä asia. Alkuvaiheessa olisi hirveän helppo ottaa vähän parempaa ja hienompaa, kun ei se nyt paljoa sen enempää maksa. Kuitenkin useimmilla rakentajilla käytössä on rajallinen summa rahaa ja sen on riitettävä loppuun asti. Pienistä ylityksistä kertyy loppua kohti uskomattoman iso summa. Mitä paremmin rakennusprojektin jakaa osiin rahatarpeineen, sen helpompi budjetin toteutumista on seurata. Jonkun alueen ylitys tarkoittaa säästöjen hakemista jostain muualta. Jos säästökohdetta ei osaa osoittaa, ei kannata isommin osabudjetteja ylitellä.
-Ja tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan asiaan: mieti etukäteen hyvin, mihin haluat panostaa, ja missä riittää vähempikin. Jos jättää hankintavaiheessa ne tuokin olisi ihan kiva, vaikkei sillä mitään käytännön eroa lopputulokseen ole -hankinnat tekemättä, raha riittää paremmin niihin oikeasti itselle tärkeisiin asioihin. Meillä tämä on tarkoittanut luopumista mm. mahtavasta mutta kalliista kuvatapetista, ihanasta kivitasosta vessassa (joo tiedän, tarpeeton, mutta olisipa ollut makia), erilaisista taloautomaatiosysteemeistä, täydellisistä saunan lauteista ja niin edelleen. Lista on pitkä. Mutta tämä on antanut meille mahdollisuuden panostaa oikeasti tärkeänä pitämiimme asioihin: keittiöön, kodinkoneisiin, sadevesisuihkuihin, ammattilaiseen sisämaalauksessa noin muutaman mainitakseni.
Ja jotta koko postaus ei menisi ihan saarnaksi niin laitetaanpa loppuun muutama valokuva.
Tältä tontilla näytti vielä viime keväänä:
Tältä siellä näyttää nyt:
latoleikki 