Kuulumisia

Aloitetaanpa päivitys jo tutuksi tulleella aiheella: ajanpuutteella. Syksy on hujahtanut melkein ohi pikakelauksella. Talo etenee, mutta kotirintamalla on kierretty samaa kehää viikosta toiseen. Päiväkotielämän mukanaan tuomat pöpöt ovat huolehtineet tehokkaasti siitä, että ylimääräista aikaa ei jää. Jokaiselle lapsiperheelle, joilla on lapsia päivähoidossa tautikierre on varmasti liiankin tuttu asia. Tiivistettynä: Mies on pyörinyt rakennuksella, yrittänyt selvitä puu-urakasta, ulkomaalauksesta ja muista eteen tulleista hommista samalla, kun minä olen koittanut pitää kotia yllä ja pinnistellä viimeisten suunnitteluhommien kanssa sairastamisesta huolimatta.

 

Mutta rakennus etenee tasaisella vauhdilla. Juuri listasin asioita, jotka ovat vielä tekemättä ja vähiin käyvät. Alussa lista oli loputon, kokonaisuus oli mahdoton hahmottaa. Kuka tekee mitä ja koska? Mikä meidän roolimme on missäkin kohdassa? Mitä mikäkin maksaa? Kuka? Mistä? Milloin? Nyt havahduimme yllättäen siihen että lähes kaikki päätökset on tehty, ja loput palikat vain tipahtelevat paikoilleen, kunnes talo on valmis. Meidän panoksemme pienenee koko ajan, ammattilaiset toki jatkavat työtä entiseen tapaansa.

 

Ennen kuin lähden tarkemmin käymään rakennusprosessia läpi, haluaisin listata muutamia projektin aikana opittuja asioita, ehkä niistä on joskus apua jollekkin sivulle eksyvälle rakentamista suunnittelevalle. Tässä siis sekalainen pläjäys, osittain itsestäänselvyyksiäkin, mutta olisin ollut onnellinen jos joku olisi niistä minua useampaan kertaan muistutellut harkintavaiheessa.

-Sunnittelu! Tämän tärkeyttä ei voi varmaan liikaa korostaa. Suunnittele, suunnittele ja suunnittele kunnes kyllästyttää. Jatka vielä senkin jälkeen. Jos et rakenna täysin avaimet käteen, matkan varrella tulee varmasti paljon asioita, joita et ole hoksannut miettiä valmiiksi. On iso helpotus, jos suurin osa niin isommista linjoista kuin nippeleistä ja nappeleistakin on suunniteltu hyvin etukäteen. Me törmäsimme suunnittelun tärkeyteen viimeksi siinä vaiheessa kun sähkömies saapui taloon. Sähkösuunnitelma toki oli tehtynä, mutta olisiko esimerkiksi lamppujen sijainteja, määriä ja tyyppejä voinut miettiä valaistusalan ammattilaisen kanssa ennen viime hetken paniikkia päätöstenteon aikaan.

-Omien voimavarojen realistinen arviointi. On totta, että varmasti selviäisit itse vaikka maalauksesta ja tapetoinnista. Suunnitteluvaihessa se tuntuu mukavalta puuhastelulta yhteistä pesää rakennettaessa. Mutta entä siinä vaiheessa, kun olet juuri saanut päätökseen talon ulkomaalauksen, puupinot odottavat pätkijää ennen talven tuloa, päätökset valokatkaisijoista roikkuvat, koti on kaaoksessa ja jonkun pitäisi vielä lenkittää koirat, hommata lapselle talvivaatteet ja tehdä ruoka. Eikä se rakentamisen ja pikkulapsiajan rasite parisuhteelle ole tuulesta temmattu juttu. Kumppanillekin pitäisi löytää aikaa aamumurahdusta enemmän ja silti jonkun on tapetoitava, jos olet sen alkuhuumassa itse suunnitellut tekeväsi.

-Tästä pääsemmekin suoraan seuraavaan asiaan: tukiverkot. Näitäkin kannattaa miettiä etukäteen ja realistisesti. Omalla kohdalla molempien sukulaiset ja iso osa ystävistä asuvat kaukana. Lähellä astuvat ystävät saattavat kohta teeskennellä kuollutta kohdattaessa, ettemme hoksaisi taas potentiaalista talkooapua.

-Osaavat ammattilaiset! Tämä tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla. Rakennusalallakin pyörii jos jonkunnäköistä säätäjää. Ei varmasti ole hukkaan heitettyä aikaa kysellä suosituksia ja tavata mahdollisten ammattilaisten kanssa ennen sopimusten tekemistä. Ihan jo talokauppiaasta lähtien projektin onnistuminen on tosi paljon kiinni siitä ketä siinä mukana on. Meillä on käynyt uskomaton tuuri: Saimme töihin ehkä maailman parhaan timpurin, jonka kanssa ajatukset menevät yksiin ja kaikki toimii. Olemme onnistuneet saamaan projektiin mukaan myös asiansa hyvin hoitavan pääsuunnittelijan/valvojan, erinomaisen keittiösuunnittelijan, meidän makumme ymmärtävän sisustusmyyjän, osaavan muurarin, ja hyvän sähkömiehen. Talomyyjänkin kanssa olimme hyvin samalla aaltopituudella suunnitteluvaiheessa. Kaikki on tähän mennessä sujunut paremmin kuin osasimme odottaakaan. Suunnitteluvaiheessa jo huomasimme hyvien tekijöiden tärkeyden, kun hankaluuksia oli niin talopakettitarjousten kuin keittiösuunnitelmien kanssa. Onneksi joukossa oli myös rautaisia ammattilaisia, ja saimme valita kenen kanssa jatkamme yhteistyötä. Ja todennäköisesti onnistuin tästäkin listasta unohtamaan jonkun, pahoittelut siitä.

-Se iänikuinen budjetti. Se ikävä asia. Alkuvaiheessa olisi hirveän helppo ottaa vähän parempaa ja hienompaa, kun ei se nyt paljoa sen enempää maksa. Kuitenkin useimmilla rakentajilla käytössä on rajallinen summa rahaa ja sen on riitettävä loppuun asti. Pienistä ylityksistä kertyy loppua kohti uskomattoman iso summa. Mitä paremmin rakennusprojektin jakaa osiin rahatarpeineen, sen helpompi budjetin toteutumista on seurata. Jonkun alueen ylitys tarkoittaa säästöjen hakemista jostain muualta. Jos säästökohdetta ei osaa osoittaa, ei kannata isommin osabudjetteja ylitellä.

-Ja tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan asiaan: mieti etukäteen hyvin, mihin haluat panostaa, ja missä riittää vähempikin. Jos jättää hankintavaiheessa ne tuokin olisi ihan kiva, vaikkei sillä mitään käytännön eroa lopputulokseen ole -hankinnat tekemättä, raha riittää paremmin niihin oikeasti itselle tärkeisiin asioihin. Meillä tämä on tarkoittanut luopumista mm. mahtavasta mutta kalliista kuvatapetista, ihanasta kivitasosta vessassa (joo tiedän, tarpeeton, mutta olisipa ollut makia), erilaisista taloautomaatiosysteemeistä, täydellisistä saunan lauteista ja niin edelleen. Lista on pitkä. Mutta tämä on antanut meille mahdollisuuden panostaa oikeasti tärkeänä pitämiimme asioihin: keittiöön, kodinkoneisiin, sadevesisuihkuihin, ammattilaiseen sisämaalauksessa noin muutaman mainitakseni.

 

Ja jotta koko postaus ei menisi ihan saarnaksi niin laitetaanpa loppuun muutama valokuva.

Tältä tontilla näytti vielä viime keväänä:
 

Tontti ennen aloitusta

Tältä siellä näyttää nyt:

Lato ulkoapäin

Kuulumisia

Päivitetäänpä välillä kuulumisia. Talo seisoo jo tontilla pystyssä, ja näyttää ulkoapäin melko valmiilta. Alan myöhemmin avaamaan vaihe vaiheelta sitä miten tähän pisteeseen on päästy.

Muuten kuin rakennusrintamalla on ollut taas turhaa hässäkkää. Mehän myimme asuntomme ennen rakentamisen aloittamista ja muutimme vuokralle. Tavaraa saimme onneksi jonkin verran varastoon, mutta osa laatikoista jäi purkamatta pinoon olohuoneen ja keittiön seinustoille. Välissä vietimme kesälomaa ja pyörähdimme sukuloimassa, asuntomessuilla sekä muutamassa lapsiperheen pakollisessa kesälomakohteessa (Korkeasaari, Linnanmäki…). Kotiin palasimme maalausapuri mukana. Mies ehti aloittaa maalaamisen, minä en edes ehtinyt aloittaa kun väliaikaisessa asunnossamme päätti posahtaa putki. Keittiön lattia oli revittävä auki. Ensin järjestimme olohuoneeseen varastoidut laatikot muualle säilytykseen, sitten siirsimme keittiöstä kaiken olennaisen olohuoneeseen ja eteiseen. Parin viikon jälkeen elämä väliaikaisasunnossa kävi mahdottomaksi pölyn takia, joten muutimme vielä siitä väliaikaismajoitukseeb matkalaukkujen kanssa odottelemaan remontin valmistumista.

Koskaan en enää aio sanoa, että eiköhän tämä elämä tästä helpota, ja aikaa voisi taas jäädä johonkin mukavaakin…

Kauhistus sentään. Blogiparka on seissyt hylättynä jo yli puoli vuotta. Lupaan ryhdistäytyä. Aloitetaan selittelyllä. Aluksi blogi hiljeni jo aiemmin mainitusta syystä. Rakennusprojektiin kiinnipääsemisen epävarmuus ei houkutellut päivittämään blogia. Työtä on kuitenkin tehty koko ajan taustalla, sillä jotakuinkin kaikki suunnittelu oli hoidettu valmiiksi siinä vaiheessa kun lainapaperit viimein allekirjoitimme ja vanhan asunnon saimme myytyä.

Siinä vaiheessa kun projekti lähti kunnolla käyntiin kiire yllätti meidät ihan totaalisesti. Illalla sänkyyn kaatuessa blogin kirjoittaminen ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Asunnon myynti, väliaikaisen asunnon etsiminen, muutto, rakentamisen aloittaminen ja erittäin vilkkaan parhaassa uhmaiässä olevan kaksivuotiaan pitäminen lomalla päiväkodista kaksi kuukautta kuulosti ihan mahdolliselta yhtälöltä vielä mietintävaiheessa. No, hengissä olemme edelleen, täällä elelemme pahvilaatikoiden keskellä väliaikaisessa asunnossa ja yritämme ymmärtää mitä kaikkea parin viime kuukauden aikana on tullut tehtyä. Mutta eiköhän se elämä tästä ala hieman helpottamaan, ja blogikin alkaa päivittymään näin jälkeenpäin.

Odottelua

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Tällä hetkellä koko homma tuntuu olevan vähän tyhjäkäynnillä. Kuvat tulivat Kannustalolta tarkistettaviksi ennen lopulliseen piirtoon lähtöä, keittiökuvia odotellaan ja rakennusvalvonnassakin on tullut käytyä, myös pankit on tullut koluttua.

Pankin kanssa olemme hieman pattitilanteessa. Pankit tuntuvat tällä hetkellä pelaavan aika varman päälle. Meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa sitä, että pankki haluaa odotella kevääseen ennen lainapapereiden tekoa. Me taas haluamme odotella varmuutta lainasta ennen nykyisen asunnon myyntiin laittoa. Pankki tietysti odottaa että asunto on myyty ennen lainan saantia, joten junnaamme paikallaan tällä hetkellä. Pidentyneet asuntojen myyntiajat hirvittävät, miehen työtilanteen epävarmuus aiheuttaa harmaita hiuksia ja heinäkuuksi sovittu talotoimitus tuntuu olevan vain kaukainen haave. Tässä tilanteessa tuntuu melko absurdilta olla miettimässä sisustusratkaisuja ja pyytämässä tarjouksia eri urakoista. Vaan pakko se on, jotta edes jotain toiveita olisi saada pyöriä pyörimään siinä vaiheessa jos rahoitustilanne selkenee.

Muutamia pieniä muutoksia pohjaan on vielä tulossa. Suunnittelemme yhden ikkunan siirtämistä keittiön puolelle, jotta vältyttäisiin tekemästä kulmaa keittiönkalusteisiin. Näin keittiöön saataisiin myös lisää valoa ja tilan tuntua. Yhtä pientä seinänpätkää suunnittelemme siirtävämme myös joko kodinhoitohuoneessa tai kylpyhuoneessa, jotta saamme paikan penkille ja naulakolle.

Kuten aiemmin mainitsin, kävimme myös rakennusvalvonnassa näyttämässä kuvia. Koimme pienen yllätyksen, kun kuulimme, että kaava ei salli putkiullakon ja sinne asuintilojen rakentamista alueelle. Tämä ei sitten ollut käynyt meillä mielessäkään, kun joka paikassa vaan eri yhteyksissä ehdoteltiin putkiullakon rakentamista.  Olemme käyneet suunnitelmia näyttämässä aiemminkin rakennusvalvonnassa, siellä tästä ei tullut mitään puhetta, eikä pääsuunnittelijakaan missään vaiheessa ole hoksannut asiaa meille mainita.

Nyt on sitten mietinnässä jätämmekö putkiullakkovarauksen kokonaan pois, ja säästämme hieman rahaa (käyttöullakko on kuitenkin tulossa). Vai pysymmekö alkuperäisessä suunnitelmassa, ja toivomme että jos putkiullakon joskus haluamme valmiiksi tehdä olisi rakennusvalvonnassa silloin myötämielistä porukkaa asiasta päättämässä. Ja onhan putkiullakossa se etu, että vaikka vain säilytystilanakin se on käyttöullakkoa huomattavasti leveämpi.

Muuten asia on edennyt sen verran, että timpuri on alustavasti sovittu.   Olimme onnekkaita, sillä löysimme hyvän tekijän, joka ainakin alustavasti epävarmuustekijöistä huolimatta olisi halukas lähtemään projektiin mukaan.

Tässä kaikki tällä kertaa, seuraavaan postaukseen toivottavasti jo saan keittiökuvia ja ehkä pohjamuutoksiakin.

Talon valinta

Edellisessä postauksessa kirjoitinkin jo siitä minkälainen ajatuskulku johti ladon valintaan. Voisin seuraavaksi kirjoittaa siitä, mitä projekti on tähän mennessä pitänyt sisällään ja miksi ja miten päädyimme loppujen lopuksi latoon.

Tontin siis saimme jo reilu kaksi vuotta sitten, ja alunperin oli tarkoitus alkaa rakentamaan hieman nopeammalla aikataululla. Elämä kuitenkin heitti sen verran hidasteita tielle, että paukut eivät riittäneet enää rakentamiseen. Kun kaupungin tontilla alkoi uhkaavasti määräaika lähestymään, päätimme suosiolla laittaa rakentamisen hetkeksi jäihin ja haimme lykkäystä. Onneksi se meille myönnettiin.

Monenmoista talomallia ehdimme ajatuksissa pyöritellä tuon tauon aikana. Useammilta asuntomessuiltakin ehti ajatuksia tarttua ennenkuin piti alkaa tositoimiin. Kaava alueella on todella vapaa, joten se ei kauheasti laittanut rajoitteita. Suurin talon valintaan vaikuttava tekijä oli tontin sijoittuminen vaaran rinteeseen. Meillä on mielettömän valoisa talon paikka ja hienot vaaramaisemat ja halusimme hyödyntää nämä. Kohtuuttomasti neliöitä emme halunneet, 100-140, 120 olisi optimi. Avarat yhteiset tilat, jokaiselle oma paikka rauhoittua ja tarpeeksi iso keittiö, joka ei kuitenkaan olisi täysin eristyksissä. Toinen sisäänkäynti kodinhoitohuoneeseen kuratassuja ajatellen.

Kannustalo oli molemmilla ollut haaveena jo pitemmän aikaa, mutta sen hinta mietitytti. Toki tiesimme mitkä syyt aiheuttivat Kannustalon hieman suuremman hinnan. Osa näistä tekijöistä olivat juuri niitä asioita jotka Kannustalossa houkuttelivat. Kahlasimme läpi melkoisen määrän talovalmistajia ja malleja ennenkuin edes lähdimme tarjouksia kyselemään.

Tavoitteena oli löytää kilpailutettavilta talotehtailta jokaiselta oma pohja, joka olisi meidän tarpeisiimme sopiva ilman suuria muutoksia. Olemme käyneet monessa taloesittelyssä, jossa yksi muutos on johtanut toiseen ja tämä taas vaatinut kolmannen, ja lopputulos on ollut jotakin muuta kuin toimiva. Talotehtaiden mallit ovat toivottavasti ainakin niin hyvin mietittyjä ammattilaisten toimesta, ettemme kovasti halunneet lähteä härkkimään mitään mallia.

Päädyimme lopuksi kysymään tarjouksia Kannustalon lisäksi Kontiolta, Muuramelta, Dekotalolta ja Designtalolta. Myös Sievitalolle lähetimme yhteydenottopyynnön (oikeastaan kaksikin), mutta sieltä ei kuulunut koskaan mitään takaisin. Kaikkiin lasketimme mukaan toivotuntasoiset lattiamateriaalit, halutun kokoiset ikkunat jne.

Osa talonvalmistajista putosi pois jo sillä, että tuntui kohtuuttoman vaikealta saada sitä mitä itse koimme tarvitsemamme. Moni taloedustaja kun tuntui tietävän paremmin. Myös kiertely ja kaartelu hintoja tai sisältöä kysyttäessä sai meidät näkemään punaista ja pudottamaan pois kilpailusta. Kannustalon kanssakin uhkasi mennä hankalaksi kun Pohjois-Suomen Kannustaloedustaja lopetti ja uutta ei löytynyt tilalle. Onneksi löysimme kuitenkin kannustalolta edustajan, jonka kanssa suunnittelu onnistui uskomattoman hyvin niin puhelimitse kuin sähköpostin välitykselläkin. Loppusuoralle vertailussa ylsivät Kannustalo ja Designtalo, joista molemmilla oli meitä miellyttävä malli. Designtalo olisi ollut helpompi ja hieman halvempi vaihtoehto, mutta päädyimme lopuksi kuitenkin Kannustalon Latoon, koska se vain yksinkertaisesti tuntui paremmalta.

Jottei postauksesta tulisi liian pitkä ja kuiva, jatkan pohjan muokkaamisesta ja muista asioista joskus myöhemmin.

Talokaupat

Teimme tänään kaupat Kannustalon Lato 119 muunnosmallista. Toki tässä on vielä pari mutkaa matkassa, rahoituksen varmistuminen ja oman asunnon myynti suurimpina. Mutta silti, mahtava tunne.

Miten me päädyimme latoon? Tämä onkin mielenkiintoinen ajatuskulku. Minä olen aina haaveillut asuvani vanhassa, siis todella vanhassa puutalossa. Tämä haave koki pienoisen kolauksen kun muutin Rovaniemelle ja tajusin että täällä ei sodan jäljiltä kovin montaa taloa pystyyn jäänyt. Oli siis ryhdyttävä haaveilemaan jostain muusta tai muutettava muualle. Seuraava haave oli tämä:

Kun reilu kaksi vuotta sitten löysimme tontin, tulimme siihen tulokseen, että rinnetalo olisi siihen paras ratkaisu. Silloin suunnittelimme mm. Rinneversiota Vihervaarasta.

Rakentaminen kuitenkin lykkääntyi erinäisistä syistä ja mieli ehti muuttua moneen kertaan. Ehkä sittenkin joku loivan rinteen ratkaisu, kun ei se tonttikaan niin jyrkkä ole. Tai moderni talo murretulla pulpettikatolla

tai jos sittenkin moderni pulpettikattoinen hirsitalo.

Ja ehdottomasti yhteen kerrokseen, kellari maksaa ekstraa ja ei se kuitenkaan ehkä lapsi- ja koiraperheessä ole niin kätevää jos sisäänkäynti on eri kerroksessa kuin asuintilat.

Jossain vaiheessa minun mielessäni alkoi pyöriä ajatus Ladosta.

Mies ei ihan ajatukselle lämmennyt, mutta täystyrmäystäkään ei tullut. Asuntomessuilla käydessa lato alkoi näyttää jo houkuttelevalta vaihtoehdolta molempien silmissä, mutta se oli vain yksi kolmesta vaihtoehdosta. Ja silloinkin mielessä oli muuttovalmis 121. Ja sitten kolahti. En ymmärrä miten tämä oli jäänyt aiemmin huomaamatta. Olimme etsineet pohjaratkaisua, jossa neliöt olisi käytetty tehokkaasti. N. 120 neliötä, kolme makuuhuonetta ja neliöitä satsattu mieluummin yhteisiin tiloihin kuin makuuhuoneisiin, käytäviin tai kodinhoitohuoneeseen. Pienellä neliöiden lisäyksellä saimme ujutettua pohjaan toisen vessan ja osaa pohjasta kääntämällä suunnitelma oli valmis! Lopullisen pohjakuvan laitan esille myöhemmin, kun sen saamme. Tässä kuitenkin pohja, josta lähdimme suunnittelemaan:

Ensimmäinen

Ensimmäinen blogipäivitys tässä blogissa. Huisia. Miksi päädyin aloittamaan rakennusblogin? Kuten niin moni muukin talonrakennusta suunnitteleva myös minä päädyin jossakin kohtaa lukemaan muiden rakennusblogeja. Ja kuten moni muukin, minäkin koin ne todella hyödyllisiksi. Huomasin kuitenkin, että montaa Ladon rakentajaa ei blogimaailmassa tullut vastaan. Kannustalon sivuilla löytyy videoblogi ladon rakentamisesta, Vaasassa http://isonkivenjuureen.blogspot.fi latoa asutaan jo kovaa vauhtia ja Puronmutkassa https://puronmutka.wordpress.com/about/ rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Kiitos näistä loistavista blogeista! Lisäämme omankin lusikkamme tähän soppaan.